Teksti: Tea Ikonen | Kuva: Jeffjacobs/Pixabay
Kun Donald Trump pyrki Amerikan presidentiksi vuonna 2016, oli hänen vaalisloganinsa let’s make America great again – tehdään Amerikasta jälleen suuri. Halu laittaa oman maan asiat kärkeen tuntuu sittemmin yleistyneen muuallakin maailmassa, myös Suomessa.
Tietenkin on tärkeää, että valtio huolehtii omasta edustaan ja kansalaisistaan. Se on valtion tehtävä. Mutta samalla on muistettava, ettei mikään valtio ole yksinäinen saari maailmassa. Elämme riippuvuussuhteessa muiden kanssa, halusimme sitä tai emme.
Erityisesti meidän kristittyjen on muistettava, että meillä on jotain enemmän ja kestävämpää kuin se maa, jonka kansalaisia satumme tällä hetkellä olemaan. Suomi ja Ruotsi, Venäjä ja Amerikka (vaikka olisi kuinka suuri), Palestiinan alue ja jopa Israel tulevat kaikki nykymuodossaan häviämään jonain päivänä, mutta Jumalan valtakunta pysyy. Kansallisuusrajat ylittävä veljeys ja sisaruus Kristuksessa yhdistää meitä hänen omiaan toisiimme vahvemmin kuin maanpäällinen kansalaisuutemme – tai ainakin näin pitäisi olla (katso vaikka Gal. 3:28).
Olen saanut tulla valmiiseen ruokapöytään, jonka menneet sukupolvet ovat Jumalan armosta valmistaneet.
En väheksy omaa rakasta isänmaatamme, joka on Jumalan antama kallisarvoinen lahja. Kukaan ei ole saanut itse päättää sitä, missä ja milloin elää tämän maanpäällisen elämän. On ollut suurta armoa syntyä 1900-luvun lopun–2000-luvun Suomeen, jossa on ainakin tähänastisen elämäni ajan ollut rauha ja vakaa yhteiskuntajärjestys. Olen saanut tulla tänne valmiiseen ruokapöytään, jonka menneet sukupolvet ovat Jumalan armosta ja sallimuksesta valmistaneet. Siinä on ilon ja kiitoksen aihetta yllin kyllin.
Tämä armo laittaa minut ja meidät kaikki myös vastuun paikalle. Millaisen ruokapöydän jätämme niille, jotka tulevat aterialle meidän jälkeemme? Entä muistammeko niitä, joiden maassa edeltävät sukupolvet eivät syystä tai toisesta ole onnistuneet valmistamaan jälkeläisilleen yhtä kukkuraista ruokapöytää?
Veljeys ja sisaruus Kristuksessa asettaa meidät hänen omansa kansallisuusrajat ylittävään vastuuseen: emme ole vastuussa vain toisista suomalaisista vaan kaikista Kristuksen omista ympäri maailmaa. Ja kun tajuamme, että Kristus haluaisi tehdä omikseen kaikki ihmiset kaikista kansoista, vastuu sen kuin laajenee.
Emme ole vastuussa vain suomalaisista vaan kaikista Kristuksen omista ympäri maailmaa.
Tämä teksti on kirjoitettu tuomiosunnuntain aattona. Se on luterilaisessa kirkossa kirkkovuoden viimeinen sunnuntai, toiselta nimeltään Kristuksen kuninkuuden sunnuntai. Tuomiosunnuntain evankeliumitekstissä kerrotaan, kuinka Kristus astuu kirkkautensa valtaistuimelle ja erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ne, jotka ruokkivat, juottivat, vaatettivat, ottivat kotiinsa tai kävivät katsomassa Kristuksen veljiä (ja varmasti myös sisaria), otetaan sisälle elämään. Ne, jotka eivät näin tehneet, Kristus karkottaa tekstin mukaan luotaan iankaikkiseen rangaistukseen. (Matt. 25:31–46.)
En voi välttyä ajatukselta, että me länsimaiset ihmiset, jotka olemme lahjana saaneet paljon maallista hyvää, olemme sen myötä saaneet myös huomattavasti suuremman globaalin vastuun kuin on kehittyvien maiden ihmisillä, joiden eväät ovat paljon heikommat.
Valitettavasti he ovat ymmärtääkseni joissain tapauksissa myös oman valtionsa itsekkään ja lyhytnäköisen politiikan pelinappuloita ja uhreja. Se, että maailmassa on paljon maita, joissa on huono hallinto, palauttaa iloitsemaan siitä, että meillä Suomessa on aikoinaan ollut viisaita ihmisiä rakentamassa tätä maata. Toisinkin olisi voinut olla.
Jumalan valtakunta ei ole omaa etuaan muiden kustannuksella ajavien valtakunta – se on valtakunta, jossa hallitsee kaikki mahdolliset rajat ylittävä lähimmäisenrakkaus.
Tänään, blogitekstini julkaisupäivänä, vietetään puolestaan ensimmäistä adventtisunnuntaita. Tänään muistellaan sitä, kuinka Jeesus ei tullut Jerusalemiin maallisten kuninkaiden tavoin, vaan hän tuli nöyränä, aasilla ratsastaen, viitaten profeetta Sakarjan ennustukseen rauhan kuninkaan tulemisesta (Luuk. 19:28–40).
Uskon, ettei Jeesuksen ensisijainen tarkoitus ollut tulla tekemään Amerikasta, Israelista tai mistään muustakaan valtiosta tässä ajassa suurta, vaikka myös uskonkin, että omista syistään Jumala on sallinut väliaikaisesti toisten maiden kasvaa toisia mahtavammiksi.
Sen sijaan Jeesus tuli voittamaan synnin ja tuomaan Jumalan valtakunnan meidän saatavillemme. Se ei ole omaa etuaan muiden kustannuksella ajavien valtakunta. Se ei ole valtakunta, jonka rikkaus perustuu luonnonvaroihin tai ihmisten eriarvoisuuteen. Se on valtakunta, jossa hallitsee kansallisuus-, sukupuoli-, etnisyys-, yhteiskuntaluokat ja kaikki mahdolliset rajat ylittävä lähimmäisenrakkaus. Se on valtakunta, jossa hallitsee Kristus – hän, jonka ajatukset ovat kaukana meidän ajatustemme yläpuolella.
Kirjoitusta muokattu 4.12.2023 klo 12.45: muutettu Palestiina sanaksi Palestiinan alue sekä poistettu lopusta Jeesuksen vertaaminen Donald Trumpiin.
Kiitos Tea Jumalan valtakunnan korottamisesta. Todella hyvä muistutus tähän adventtiaikaan.
Pari huomautusta muusta: Palestiina ei ole – ei ole koskaan ollut – valtio.
Aikamoista Trumpin mollaamista; olen sitä mieltä, että esim. Hamasin johtajistosta löytyy selkeämpiä vastakohtia Jeesukselle. – Ymmärrän kyllä tähtäyspisteesi.
Siunattua adventtiaikaa,
Eini
Kiitos, Eini, hyvistä ja rakentavista huomioista. Tuon Palestiina-asian korjaan kirjoitukseen. Olet oikeassa: se ei ole valtio, joskin kyseinen alue toki tuollaisenaan tulee häviämään. Jäin itsekin pohtimaan tuota lopun viittausta Trumpiin (että on Jeesuksen täydellinen vastakohta). Kyse on omasta henkilökohtaisesta mielipiteestäni, eikä missään nimessä Kristus yhdistää ry:n kannasta, ja siksi lievennän sitä.
Siunattua adventin aikaa sinulle ja kaikille muillekin tämän blogin lukijoille.
Tea Ikonen
Meidän uskovien tulee toimia niin kuin kirjoitit. Meidän tulee myös tietää kuka rajat on laatinut ja miksi. Apt 17 loppupuoli. Silloin saa lisää tietoa, miten toimia.
Kiitos, Leevi, hyvä muistutus. Apostolien teoissa 17:26-27 Paavali tosiaan toteaa, että Jumala on säätänyt kansoille määräajat ja asuma-alueiden rajat. Näinhän se on 🙂 Siunauksin, Tea.