Luottamus ja lapsenmielisyys

Teksti: Martti Nykänen

Jeesus sanoi: ”…iloitkaa siitä. että teidän nimenne on kirjoitettuna taivaissa” (Luuk. 10:20-21). Tämän Jeesus sanoi tilanteessa, jossa 70 opetuslasta palasi mahtavalta lähetysmatkalta iloiten siitä, että riivaajatkin olivat heille alamaiset Herran nimen tähden. Raamatun mukaan sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: ”Minä ylistän sinua Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille” (Matt. 11:25-27).

Jeesuksen luokse tuotiin lapsia siunattavaksi, mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia (Matt. 19:13-15, Luuk. 18:15-18). ”Niin Jeesus sanoi: ’Antakaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta. …Joka ei ota taivasten valtakuntaa vastaan kuin lapsi, hän ei pääse sinne sisälle.'”

Muun muassa näissä jakeissa Jeesus osoittaa suhdetta lapsiin. Ennen muuta hän tarkoittaa lapsen luottamusta ja vilpitöntä uskoa, ja vertaa sitä Isän ja lapsen suhteeseen. Paavali myös kuvaa samaa asiaa maininnalla Abba, isä, ”Isi”. Tällainen suhde kuvaa myös rukousasennetta Isään. Siinä pyydetään asioita, jotka ovat todellisia ja myös saatavissa.

Kiinassa on vuosikymmeniä toiminut lasten rukousryhmiä. He ovat menneet sairasten tykö, rukoilleet ja saaneet heti vastauksen. Moni sairas on parantunut, samoin tapahtuu myös Afrikassa. Usein siellä ei ole ulkoisia ihmisten rakentamia terveyspalveluita. Silloin he turvautuvat luottamuksella Herraan ja saavat myös vastauksen. Esimerkiksi Mosambikissa on kuolleita noussut rukouksella henkiin ja paljon muuta.

Samaan linjaan voi liittää myös Jumalan ja Jeesuksen ylistyksen. Sen voi tehdä sanoin, mutta myös ylistyssävelillä, virsillä ja lauluilla. Sitähän psalmit ovat täynnä. Ja muuallakin mainitaan usein kiitosuhrit, jotka annettiin suuren ilon riemun ja tanssin kanssa. Usein viitataan Daavidin tanssiin Herran edessä, kun arkki tuotiin Jerusalemiin. Raamattu kertoo lyhyesti, että Daavid oli pukeutunut kasukkaan, joka oli papin juhlapuku. Se oli aitoa ilon ilmaisua. Se ei ehkä ollut sen ajan kulttuurin mukaista. Siksi hänen vaimonsa, Miikal, Saulin tytär halveksi häntä. Niinpä Miikal saikin siitä rangaistuksen. Hänestä tuli hedelmätön loppuiäkseen.

Eräs profeetallinen raamatun opettaja kertoi 1900-luvun alussa Kalifornian Azusa-kadulla alkaneesta herätyksestä. Se levisi lyhyessä ajassa ympäri maailmaa. Siihen herätykseen, niin kuin herätyksiin usein, liittyi yliluonnollisia asioita, monenlaista karismaattisuutta. Hän mainitsi, että Saksan kirkko torjui sen ja leimasi sen Saatanasta kotoisin olevaksi. Hänen mukaansa sillä saattoi olla merkitystä, että juuri Saksassa nousi valtaan Carl Marxin opit ja myös sitten Hitlerin hirmuvalta. Herätyksen arvostelu aina johtaa kylmään kauteen. Hilja Aaltonen myös kertoi, että eräässä kaupungissa syntyi voimakas karismaattinen herätys. Siihen kuului armolahjojen runsas käyttö. Mutta silloin tiukasti organisoitunut seurakunnan johto torjui sen jyrkästi. Siitä seurasi vuosikymmenien kuollut tila sillä paikkakunnalla.

Olin kerran kokouksessa, jossa oli puhumassa kovaa linjaa vetävä puhuja. Kesken puheen n. 2-vuotias lapsi lähti äidin sylistä kävelemään kokoussalissa ja tuli lähes puhujan pulpetin viereen. Silloin puhuja sanoin tiukkaan sävyyn: ”Hae tuo lapsesi pois”. Äiti haki lapsen ja samalla puki hänet sekä otti oman takkinsa ja poistui ulos. En ole sen koommin nähnyt tätä äitiä hengellisissä tilaisuuksissa.

Olin lokakuussa Belgradissa kansainvälisessä seurakunnan kokouksessa. Kokous oli Afrikkalaisten vetämä. Siellä osattiin ylistää ja riemuita ja myös tanssia Pyhässä Hengessä. Annettiin jopa kiitosuhrikin tanssien. Joukot muodostivat jonot salin laidoille ja toivat kiitosuhrin kuoressa uhrikonttiin. Raamattua lukiessani huomasin, että näinhän Israelin kansakin toimi silloin, kun oli kiitoksen riemun aika (mm. 2. Aikak. 29:25-36). Kuuli myös samasta tilaisuudesta, että eräälle se oli vieras tapa, ei ollut koskaan ollut sellaisessa.

Älkäämme torjuko puhdasta, jopa lapsenmielistä iloa Herran palvelemisesta. Ilo on Pyhän Hengen hedelmää. Siitä meidät pitäisi tunnistaa Herran palvelijoiksi. Jos itsellä on lukkoja sen suhteen, ei kannata kuitenkaan toisia lukita. Siitä tulee kylmä tila kaikille.