Blogin etusivu
Aikaisemmat merkinnät

Kristus yhdistää ry:n blogi

Tällä sivulla yhdistyksemme hallituksen jäsenet kirjoittelevat ajatuksiaan uskosta Kristukseen, rukouksesta, kristittyjen yhteydestä sekä Kristus yhdistää ry:n toiminnasta.
Inhimillisiä tunteita
09.04.2020


 

Inhimillisiä tunteita

Teksti ja kuva: Eija Hauska-Mertanen

Käytämme mieheni Vesan kanssa lähes päivittäin hetkisen raamatun lukemiseen ja tutkimiseen Hetkisen avustuksella. Hetkinen on Raamatun lukemisen tueksi tuotettu julkaisu, jossa käydään järjestelmällisesti läpi Raamatun tekstejä kommenttien kera. Nämä kommentit voivat avata uusia näkökulmia Raamatun teksteihin. 

Näin pääsiäisen alla Jeesuksen kärsimystietä lähestytään Markuksen evankeliumin avulla. Lauantain 4.4. teksti oli Markus 14:26-42. Tämä kertomus, jossa Jeesus lähtee Öljymäelle opetuslastensa kanssa rukoilemaan viimeisen aterian eli ehtoollisen jälkeen, esiintyy usein kehotettaessa uskovia valvomaan ja rukoilemaan. Minua puhutteli tällä kertaa tekstissä toinen asia. Jakeet 33 ja 34 kuuluvat seuraavasti: Hän (Jeesus) otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, ja hän alkoi tuntea kauhua ja tuskaa. Niin hän sanoi heille: ”Minun sieluni on syvästi murheellinen, aina kuolemaan asti. Jääkää tähän ja valvokaa.”

Jeesus tiesi, mikä häntä odotti ja siksi on myös ymmärrettävää hänen kokemuksensa ja tunteensa. Jollain tapaa Jeesuksen kauhun ja tuskan kokemus toi mieleeni tämän ajan ja kaikki ne pelot ja huolen aiheet, joiden keskellä olemme viimeiset viikot eläneet. Ehkä sinäkin olet kuullut sanottavan, ettei kristityn tarvitse pelätä kuolemaa ja näin onkin. Mutta meidän ei tarvitse myöskään hävetä pelkojamme, jotka ovat ihmiselle ihan luonnollisia olipa kyseessä lähestyvän kuoleman pelko tai joku muu huoli. Tällaisissa tilanteissa voimme kääntyä Taivaallisen Isämme puoleen, rohkaista toisiamme ja olla toistemme tukena. Vaikka pelottaa, voimme rukoilla Isän täydellisen tahdon tapahtumista elämässämme. Jeesus, kipujen mies ja sairauden tuttava, on luvannut olla kanssamme joka päivä maailman loppuun asti niin tuskan ja ahdistuksen kuin ilon ja onnen päivinä.  

Tähän loppuun haluaisin vielä jakaa kanssanne voimalaulun, joka on minua auttanut ahdistuksen hetkinä. Se löytyy Psalmista 91. Koska en voi tässä tekstissä laulaa, kaiva se esiin omista musiikkikokoelmistasi tai netistä. Laulun alkuhan kuuluu: Joka korkeimman suojassa istuu, kaikkivaltiaan varjossa yöpyy. Sanoo hän, Herra on minun linnani, turvapaikka ja Jumalani. Jumalan turvaa elämääsi ja siunattua pääsiäisen aikaa sekä alkavaa kevättä!

Yhteistyö on voimaa
09.03.2020


 

Yhteistyö on voimaa

Teksti: Helena Liukko | Kuva: Flockine/Pixabay.com

Oletko joskus nähnyt muurahaisten raahaavan itseään paljon isompaa kuoriaista pesäänsä? Ne pystyvät tekemään sen, koska niitä on monta ja kaikki tekevät työtä yhdessä kulkien samaan suuntaan ja kantaen kukin oman osansa isosta kuormasta. Gummeruksen eläinkirja kertoo, että afrikkalaisilla vaeltajamuurahaisilla voi olla jopa 105 m pitkä ja 8 m leveä saalistajarivistö, joka pystyy tappamaan liskojen ja käärmeiden kokoisia eläimiä. Uskomatonta! Työläisten edellä kulkevat tähystäjät ja rivistön molemmin puolin sotilasmuurahaiset. Jokaisella on siis oma paikkansa ja tehtävänsä suuressa yhteisössä. 

Me kristityt usein valitamme tätä maailman menoa, emmekä oikein usko, että mikään voisikaan muuttua, ainakaan paremmaksi. Katsomme itseemme ja ajattelemme, että turha yrittää, en minä mitään saa aikaan. Näemme myös kristillisen kentän hajanaisuuden, erilaisia mielipiteitä ja eri suuntauksia ja yhdistyksiä syntyy aina vain lisää. 

Olisi aika kääntää katseemme Jumalaan, joka meidän kaikkien Isä. Jos tahdomme elää Hänen tahtonsa mukaan, olemme kuitenkin kaikki yhteisellä polulla kohti Taivaan valtakuntaa. Sillä tiellä voi olla monenlaisia esteitä ja koettelemuksia, jotka saattavat saada yksinäisen kulkijan epätoivoon, mutta joista voidaan yhdessä selvitä. 

On tärkeää, että meillä jokaisella on oma yhteys Taivaan Isään kunnossa ja voimme lähestyä Häntä kaikissa tilanteissa. Silti myös yhteinen rukous toisten Herran omien kanssa on tarpeen. Se vahvistaa uskoamme ja antaa uutta voimaa ja rohkaisua. Ei tehdä uskosta yksityisasiaa. Se on iloinen ja tärkeä yhteinen asia. Jumala on antanut meille seurakunnan edustamaan Häntä maan päällä. Raamattu kehottaa meitä tulemaan yhteen ja rakastamaan ja rohkaisemaan toisiamme, sekä kantamaan toistemme kuormia.

Yhteyden tarve ei kuitenkaan lopu tähän. Jeesuksen seurakunta täällä maan päällä on yksi ja yhteinen, niinkuin me uskontunnustuksessakin lausumme:  ”Minä uskon... pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden”. Tätä yhteyttä Jeesus kehotti meitä vaalimaan. Meidän erilaiset kristilliset yhteisömmekin tarvitsevat toisiaan. Meidän ei tule kristittyinä kilpailla eikä asettua toisiamme vastaan, vaan yhdessä puolustaa sitä kallisarvoista uskoa, jonka olemme saaneet. Ja taistella yhdessä sitä pahaa vastaan, joka maailmassa vallitsee. Vaikka näyttää siltä, että meidän maassamme kristinuskon merkitys vähenee, ei pidä jäädä tumput suorina seisomaan ja piilotella uskoamme, vaan yhdistää voimamme. Tunnistetaan oma arvomme Jumalan lapsina ja tuodaan rohkeasti esiin se hyvä, mitä kristinusko on tässäkin maassa saanut aikaan. Suhtaudutaan rakkaudella kaikkiin niihin, jotka evankeliumin ilosanomaa vievät eteenpäin. Ei vieroksuta toisiamme, vaan käydään yhteiseen rintamaan niinkuin pikku muurahaiset. Tuodaan Jeesus-valoa tälle kansalle! Jeesus sanoo:”Minun ikeeni on sovelias ja minun kuormani kevyt”. Näin koska Hän asettaa olkansa sen alle. Yhdessä saamme ihmeitä aikaan!

Jumalan yhteydessä vaeltaminen
16.02.2020



Jumalan yhteydessä vaeltaminen

 

Teksti: Martti Nykänen | Kuvat Raamatun ohjeiden mukaan Dimnaan pystytetystä Ilmestysmajasta.

Olemme kotipiirissämme käyneet vuosien varrella Uutta Testamenttia läpi tapahtumajärjestyksessä.

Aloitimme tutkia Raamattua 1 Moos 1: alkaen. Mahtavaa, miten selkeä kirja se on. Se vastaa melkein kaikkiin ihmisten kysymyksiin. Se on myös historiallisesti totta. Luominen, vedenpaisumus, maan ja kansan jako voidaan todistaa nykyisin menetelmin.

Viimeksi luimme 3. Moos. 1:1 alkaen. Uhrit ja niiden merkitys. Haluan lyhyesti tästä kirjoittaa.

Polttouhri.

Jumala loi ihmisen Jeesuksessa elämään yhteydessään paratiisissa. 

Syntiinlankeemuksen jälkeen ihminen kuitenkin karkotettiin pois, mutta kaipuu kuitenkin Jumalan yhteyteen jäi. Jo ensimmäinen sukupolvi ymmärsi uhrin merkityksen Jumalaa lähestyessään. Aapelin ja Kainin uhrit olivat Jumalan mielisuosion etsimistä. Nooa uhrasi polttouhrin heti, kun pääsi perheineen arkista.

Aabraham uhrasi Iisakin polttouhrina Herralle, mutta enkeli esti sen toteutuksen, pässi annettiin tilalle.

Jaakob uhrasi Laabanin kanssa vuorella sovinnon merkeissä. Hän myös uhrasi Beersebassa Aabrahamin ja Iisakin jumalalle. Seuraavana yönä hän sai suoran kehotuksen ja rohkaisun mennä Egyptiin poikiensa perheiden mukana.

Mooseksen kautta annettiin tarkat ohjeet Polttouhrin uhraamisesta. Tämä uhri oli niiden uhri, joilla oli asiat Jumalan kanssa kunnossa. He halusivat kunnioittaa Herraa ja tehdä uskollisuuslupauksen uudelleen ja uudelleen Herralle. Tämä olikin yleisin uhrimuoto Vanhan Testamentin aikaan. 

Uudessa testamentissa sama on kirjoitettu Paavalin kautta Room. 12:1-2. Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan siis teitä veljet: Antakaa ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Tämä on teidän järjellinen jumalan palveluksenne.

Tämän uhrin me voimme joka aamu uhrata herralle. Kiinan lähetti Parviainen kertoi omasta jumalasuhteestaan näin aamulla: ”Hyvää huomenta Jeesus, mitä tänään tehtäisiin”. Silloin, kun on asiat kunnossa Herran kanssa, ei tarvitse turhia jaaritella eikä pyörittää pitkiä rukousmyllyjä. Se on elävää Herran yhteydessä vaeltamista. Paavali oli hyvä esimerkki elävästä uhrista. Hän antoi kaikkensa Herran seuraamiseen ja tottelemiseen. Hän voi myös sanoa: ”Olkaa minun seuraajiani, sillä minä olen Kristuksen seuraaja.

Suitsutus

Suitsuttaminen oli pyhin tehtävä papeille. Siihen oli annettu tarkat ohjeet sen toteuttamiseen.

Tuli piti ottaa polttouhrialttarilta. Tuliset hiilet piti laittaa kunkin suitsutuspannuun ja sekoittaa siihen tarkkaan pyhät suitsukkeet ja viedä ne suitsutusalttarille pyhimmän edessä olevan verhon viereen. 

Naabad ja Abihu toimivat toisin. Heillä oli kai kiire uhraamaan suitsutusuhria. He eivät malttaneet odottaa, kunnes muut uhrit oli uhrattu. Jälkihiilloksesta piti ottaa hiilet suitsutusuhriin, mutta he veivät oman tulen pannussa pyhään ja siitä oli seuraus, että he kuolivat Herran edessä. Tästä tuli varoittava esimerkki Herran pyhyydestä. Hän voidaan lähestyä vain Hänen ehdoillaan.

Uudessa testamentissa vastaava rikos tapahtui Ananiaan ja Safiiran kohdalla. He eivät olleet sydämessään kokonaan antautuneet Herralle. He veivät filppiä Herran ja seurakunnan eteen. Seuraukset olivat sen mukaiset. 

Nämä esikuvat antavat selvän kuvan tänäänkin, kuinka toimia Herran ja seurakunnan edessä.

Raamatunopettaja David Pawson opettaa, että seurakunnan ylistys ja Herran palvonta kuuluu kokouksen loppuun. Sitten, kun on saarnattu parannusta ja opetettu Sanaa ja kansa on siihen alistunut ja mukautunut. Sitten on oikean kiitoksen ja ylistyksen aika. Suoraan ylistämiseen meneminen ei aina onnistu. Tietenkin meidän pitäisi olla aina niin lähellä Herraa, että voidaan antaa kiitos ja ylistys milloin vain. Mutta usein on mukana niitä, joilla on jotain selvitettävää Herran kanssa, ennen kuin voi puhtain sydämin ylistää. Samoin on Jeesuksen opetuksen mukaan Herran pöytään tullessa. 

Hoosea kirjoittaa: ”Laupeutta minä tahdon enkä uhria ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja.” Hoos. 6:6. Pyhät suitsukkeetkin muuttuivat markkinoilta ostettuihin tuotteisiin. Ei ihme, jos Herra joutui hylkäämään heidät määräajaksi. 

Syntiyhri

Tämä mainitaan Mooseksen opetuksessa niin, että se on ensimmäinen asia. Ihmisen täytyy tulla sovintoon Jumalan kanssa, ennen kun hän voi lähestyä Herraa. Siinä tuodaan viaton eläin Herran eteen, tunnustetaan synti ja eläin uhrataan syntien sovitukseksi. Uudessa liitossa ei tarvitse enää vuodattaa verta, koska Herra Jeesus, Jumalan poika tuli ja uhrasi itsen koko maailman syntien tähden. Tämäkään ei ole automaatio. Sen tähden Jeesus lähetyskäskyssään sanoi: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja parannusta syntien anteeksiantamiseksi on saarnattava hänen nimessään kaikille kansoille.” Luuk. 24:46

Syntiuhriin kuuluu aukottomasti parannussaarna ja parannuksen teko. Lyhyesti tästä Paavali kirjottaa: ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläitä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. 2. Kor. 5:20.

Tähän voi ottaa toisen raamatunkohdan rinnalle. ”Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä. Joh. 1:12.

Jumalan Sana on selkeä. Selkeämmin sen ymmärtää, kun tutustuu Jumalan ilmoitukseen.

Heb. 8:5. He palvelevat siinä, mikä on taivaallisten kuva ja varjo… Katso, että teet kaiken sen mallin mukaan, joka sinulle näytetiin vuorella.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mennyt vuosi - muistorikas vuosi!
19.01.2020

Mennyt vuosi – muistorikas vuosi!

Hyvä blogiystävämme! Minulla on ilo jatkaa noin vuoden tauon jälkeen Kristus yhdistää ry:n blogikirjoituksia ja siksi toivotan sinut tervetulleeksi uusien blogikirjoitustemme pariin ja nauttimaan pienistä lukuhetkistä mielenkiintoisten tekstien äärellä.  

Kirjoitukset tekevät vuorollaan kaikki yhdistyksemme hallituksen jäsenet kerran kuukaudessa. 

Mieleeni muistuu monia hienoja kokemuksia kuluneen 2019 vuoden aikana vietetyistä hetkistä eri tehtäviemme parissa. 

Itä-Suomen alueella vietimme kirkkopyhän, Lähteellä-rukousleirin ja monia sanan ja rukouksen tilaisuuksia, sekä huipentumana syyskuussa kolmipäiväisen Itä-Suomen Kristus-päivän 10-vuotisjuhlan merkeissä Oronmyllyllä. 

Kaikesta jäi muistoihin kiitollinen mieli siitä, että olimme saaneet olla toteuttamassa näitä monia elämämme helmi-hetkiä, Jumalan ennalta valmistetuissa teoissa. 

Oikeastaan helminä ovat olleet ne hetket, kun saimme kuulla hyvää palautetta menneitten vuosien takaa, että rukoustapahtuma-paikkakunnilla on arjen keskellä löytynyt uudenlaiset ja innostavat yhteydet eri seurakuntien välillä, ja rukous on saanut uusia ulottuvaisuuksia yksityisten ihmisten elämässä ja seurakuntien toiminnassa.

Olen saanut kokea menneenä vuonna myös surua, oman Tero-poikamme kuoleman johdosta, juuri pari päivää ennen Oronmyllyllä vietettyä juhlaamme. En ole varmaan koskaan elänyt niin vaikeita hetkiä elämässäni, kuin silloin monien puhujavastuitteni keskellä.

Kaikista kuitenkin selvisin Herraan luottaen, vaikka mieleni olisi tehnyt vain itkeä suuressa surussani. Joku ystäväni itki väliaikana kanssani ja lukuisat ottivat osaa suruni keskellä. Kaikille heille suuri kiitos lohduttavista sanoista ja mukana elämisestä!

Saan kuitenkin iloita siitä, että juuri edellisenä päivänä vaimoni oli keskustellut puhelimessa hiukan sairaalta tuntuvan poikamme kanssa hengellisistä asioista. Hänellä oli tiedossaan oikea osoite ja siksi saan uskoa sen, että kuitenkin kaikki meni parhain päin. 

Jumala ei tee virheitä ja Hän rakastaa meitä iankaikkisella rakkaudellaan ja tahtoo, että kaikki pelastuisivat. 

Tämä Jumalan armo on varattuna myös sinulle ja minulle, joten toivotan sinulle hyvää yhteistä matkaa päämääräämme kohti, missä Jeesus odottaa meitä jokaista.  

Toivotan sinulle myös armorikasta uutta vuotta 2020!  

Esa Kosonen Kristus yhdistää ry:n pj 

Hyvää Joulua, rukoileva ystävä!
22.12.2018

Hyvää Joulua, rukoileva ystävä!

Joulu lähestyy huimaa vauhtia. Varttuneena emme ehkä odota joulua niin suurella innolla, kuin silloin, kun olimme pieniä lapsia.

Joulun tärkein sisältö ei ole meille enää lahjojen odotusta, ja siksi voimme hiljentyä oikean Joulun sanoman äärelle ihmettelemään Jumalan suurta Rakkautta, josta saamme olla osallisia.

Vanhassa Testamentissa ennustettiin jo kauan aikaa sitten maailmaan syntyvästä Messiaasta, josta saamme lukea mm. Jesaja 9.     

Jes. 9:5 ”Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.”

Pekka Ruuskan laulamassa joululaulussa: ”Suutari ja vieras mies”, kohtaamme toisenlaisen Joulun Lapsen, joka tulee keskellemme ilman näkyviä tunnuksia ja päässään olevaa kimaltelevaa kruunua. Siinä saamme tutustua Joulun Lapsen monesti niin huomaamattomaan vierailuun kodeissamme.

Kannattaa keskittyä kuuntelemaan Pekka Ruuskan laulamaa joululaulua, kuinka sen lopussa suutari oli ihmetellyt sitä, ettei Mestari ollutkaan vieraillut hänen kodissaan lupauksesta huolimatta. Hänen majansa ovi oli käynyt joulun alla kolme kertaa, mutta odotettua vierasta ei vain ollut näkynyt. Viimein, kun suutari oli kysynyt syytä Mestarilta, hän oli saanut vastauksen: ”Olin luonas tänään kolmasti,…”

Näin mekin voimme tänä joulun aikana, ja myös vuoden jokaisena päivänä päästä palvelemaan huomaamattamme Mestaria, kohdatessamme ja palvellessamme puutteessa olevia lähimmäisiämme arjen keskellä.

Iloista ja rauhallista Vapahtajamme syntymäjuhlaa!

Esa Kosonen 

Kristus yhdistää ry:n pj 

Armon valtakunta
29.04.2018

Armon valtakunta

Teksti: Helena Liukko | Kuva: cgrape/Pixabay

Jumalan valtakunta on Armon valtakunta. Sinne eivät pääse eivätkä halua ne, jotka luottavat omiin tekoihinsa ja lain noudattamiseen.

Kun ihminen yrittää parastaan ja melkein onnistuukin siinä, ylittää itse asettamansa riman, hän kokee käsittämättömänä ja loukkaavana, ettei Jumala arvostakaan sitä!  Että olisikin ylitettävä joku Jumalan asettama täydellisyyden raja, johon ei kukaan pysty. Ja että kaikki minun tekoni ja ponnistukseni olisivat silloin turhia, niin turhia, että Jumala asettaa tämän lailla itseään ruoskivan ponnistelijan rinnalle julkisyntisen ja sanoo: Ihan sama. Yhtä epäonnistuneita. Kummastakaan ei ole mihinkään, mutta rakastan teitä molempia, samalla mitalla. Niin paljon, että olen valmis antamaan henkeni puolestanne.

Tämäkö on kiitos kaikesta vuosien pingottamisesta ja aherruksesta? Vaikka olen tosissani yrittänyt täyttää Hänen tahtoaan, Hän sanoo, ettei minusta ole mihinkään, en kelpaa Hänen valtakuntaansa. Olen muka ylpeä ja itseriittoinen. Enkö saisi olla? Olenhan sentään elänyt siivosti ja paremmin kuin jotkut muut, antanut reilusti rahaa kirkkokolehtiinkin. Sitten sanotaan, että pitäisi olla nöyrä. Ja miksi? Jos nöyryys on sitä, että tunnustaa olevansa yhtä huono kuin kaiken maailman puliveivarit, niin ei kiitos! Ja vielä samaan taivaaseen!  Ja vielä syntiset ensin!  Mitä virkaa sitten on hyvällä elämällä?

Mutta Jeesus katsoo meitä niin kummallisesti – siinä on yhtä aikaa moitetta ja lämpöä.  Käännän katseeni alas. Tuntuu, kuin Hän alkaisi sulattaa minua. Ja hiki tässä tuleekin, kun alkaa epäillä itseään. Tulee mieleen kaikkia pikku juttuja, joissa tuli vähän oikaistua omaksi hyväksi. Ja Jeesus sanoo, että pitäisi rakastaa toisia. En ole oikein ymmärtänyt, mitä se rakkaus on. Oikeudenmukaisuus, sen minä käsitän. Ja sen, että jokainen huolehtii omista asioistaan ja vastaa niistä. Mutta miksi minun pitäisi jotenkin vastata toisista? Ja olla kertomassa Jumalan armosta silloin, kun toinen mokaa? Eikö jokaisen pidä saada, mitä on ansainnut?

Mutta tuo Jeesus – tuntuu, että Hän näkee lävitseni, kaikki unohdetutkin asiat, ne jotka olen hyvin peitellyt. Miksi niitä pitäisi kaivella? Aikooko Hän rangaista minua? Minua, joka luulin olevani niin hyvä?

Hän puhuu jostakin sovituksesta. Että kun tulee valoon, saa anteeksi. Että Hän on se, joka täytti Jumalan lain. Että minun tarvitsee vain tunnustaa. Tunnustaa, että olen lain rikkoja.  Että pienikin rike on rikos koko lakia vastaan.

Pyramidini alkaa hajota.Tuntuu, että nyt mennään. Ettei ole mitään, mistä pitää kiinni.  Hallitsematon putous. Ehdin huutaa: Auta, Jeesus! Ja sitten tulee pehmeä pysähdys.  Olenkin Jeesuksen sylissä. Hän sanoo: Rakas lapsi, minä olen tehnyt kaiken sinun puolestasi. Ole rauhassa. Minä olen tie kotiin. Et tarvitse mitään muuta. Tule kanssani Armon valtakuntaan.

Oi katso mikä aamu
21.04.2018


 ”Oi katso, mikä aamu; yön varjot katoaa…”

Teksti: Esa Kosonen | Kuva: jplenio/pixabay

Näin saamme laulaa Mika Piiparisen säveltämässä ja Pia Perkiön sanoittamassa ihanassa hengellisessä laulussa, jonka saan esittää, jos Herra suo, sunnuntaina 22.4. Kesälahden kirkossa.

Laulun ensimmäinen säkeistö kertoo aamun koitteessa väistyvästä yön varjosta, ja kuinka luonto herää pitkän yön jälkeen pienempien lintujen kera ylistämään Jumalaa.  

Saamme ihailla joka päivä Herran luomistyötä ympärillämme ja kokea Jumalan suurta armon osallisuutta elämässämme.

Kaikki luonnossa näkemämme kaiken kokoiset eläimet, mutta myös mikroskooppisen pienet solut, katsellessamme niitä täydellisinä luomistyön tuloksina, antavat meille vakuutuksen Luojamme ihmeellisestä ja maailmaa ylläpitävästä voimasta.

Jotkut tiedemiehet ovat joskus kertoneet kehittäneensä elävän solun, mutta kerta toisensa jälkeen ne ovat osoittautuneet vääriksi väitteiksi, kuten myös Darvinismin opitkin ovat korkealla tasolla kumottu paikkansa pitämättömiksi.

Kaikkien näiden kokemusten jälkeen jäljelle jää vain Jumalalle kuuluva kunnia ja ylistys siitä, että Hän on kaiken näkyväisen ja näkymättömän Luojana ja ylläpitäjänä, alkaen jäljittelemättömistä pienimmistä soluista, kuin myös kauniin maapallomme ja universumissa olevan maailmnakaikkeuden luomisesta. 

Aikoinaan Daavid sai kokea ahdistusta ympäröivien vihollisten ja oman lihansa heikkouden vuoksi. Hän joutui kerta toisensa jälkeen tuntemaan pienuutensa ja pahuutensa, mutta kuitenkin hän tunsi olonsa turvalliseksi ja Jumalan rakkauden ilmapiirin ympäröimäksi. 

Hän sai tuntea elämässään yllä mainitun laulun toisen säkeistön sanoman todellisuutta: ”Oi katso mikä aamu, saat alkaa uudelleen, tien kaidan kulkijana, uskoen Jeesukseen. Saat rukoilla, saat pyytää, tänäänkin armoa. Oi katso mikä aamu; saat alkaa alusta.”

Daavid kirjoitti tämän psalmin vihollisten ympäröimänä ja samalla ihmetellessään Jumalan luomaa tähtitaivasta ja näin tuntien oman kelvottomuuden Luojansa edessä: Ps.8:4-5. ”Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen  - mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.”

Ihminen on Jumalan luomista elävistä olennoista tärkein ja siksi Hän antoi oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen kertomaan meille pelastavasta evankeliumista, jonka huipennuksen olemme saaneet nähdä ja kuulla pääsiäisajan jumalanpalveluksissa.

Olemmeko me kasvaneet niin pieniksi Jumalamme edessä, että meille kelpaisi armon evankeliumi ja näin voisimme todeta Johannes Kastajan tavoin: ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi."

Itsessään pienet ja omassa voimassaan heikot syntiset ihmiset saavat kokea evankeliumin muuttavan voiman ja yhtyä laulamaan perillä taivaan kodissa Jumalaa ylistäen kolmannen säkeistön sanoilla:

”Oi katso mikä aamu, kun uusi taivas maa, soi ylistystä Herran, Jumalan kunniaa!

Kun silmäsi saa nähdä, kasvoihin Jeesuksen, oi katso, se on aamu edessä istuimen!”

Ellette usko
15.04.2018

Ellette usko, niin ette kestä! (Jes. 7:9)

Teksti ja kuva: Eija Mertanen

Jesajan kirja on vanhantestamentin suosikkikirjani ja taas kerran hämmästyn, kuinka tuoreita ja ajankohtaisia ikivanhat kirjoitukset ovat. Luvussa 7 on rohkaisun ja varoituksen sanoja kuningas Aahaalle, jonka piti tehdä isoja päätöksiä Juudan kansan suhteen. 

Kuningas Aahaksen toimikausi kuninkaana oli 735 – 727 eKr. Aahaksen valtakauden alussa Damaskon kuningas Resin ja Israelin kuningas Pekah pyysivät Aahasta liittoutumaan kanssaan Assyrian kuningas Tiglatpilesiä vastaan. Kun Aahas ei liittoon suostunut, herrat joukkoineen hyökkäsivät Juudaan. Tämän seurauksena Aahas liittoutui Tiglatpilesin kanssa. Israel ja Damasko kukistettiin ja Aahas joutui Assyrian vasalliksi. Eli hän toimi Juudan alueen haltijana mutta Assyrian kuninkaalla oli valta. Lisäksi hän joutui maksamaan veroja ja sopimaan assyrialaisemmasta temppelipalveluskulttuurista. Juuda oli vaihtanut uskonsa vieraan vallan alaisuuteen.

Profeetta Jesaja vaikutti tuohon aikaan (742 – 701 eKr.) Jerusalemissa ja vastusti voimakkaasti kuninkaan ulkopolitiikkaa. Jesaja oli Jumalan profeetta ja kuunteli Jumalan ääntä. Hän varoitti Aahasta liittoutumisesta. Liittoutumisen sijaan Jesaja kehotti Aahasta ja kansaa turvautumaan Jumalan apuun. Jesajan mielestä sotilasliittoon suostuminen oli merkki siitä, että luotetaan enemmän ihmisiin ja aseisiin, kuin Jumalan apuun. Vaikka Jesaja olikin raamatun huomattavimpia henkilöitä, Aahas ei hänen merkittävyyttään vielä tuntenut eikä hänen neuvoistaan ottanut varteen, vaan liittoutui, kuten tekstistä saimme lukea. Juudalla riitti siis epäuskon syntiä. 

Jesajan arvellaan kuuluneen ylimystöön hänen kontaktiensa perusteella. Jesajan rohkeus tuoda voimakkaasti mielipiteensä julki juontanee juurensa hänen erikoiseen kutsuunsa profeetan tehtävään. Hän sai voimakkaan kokemuksen Jumalan Pyhyydestä näyssään Jumalan valtaistuimesta (Jes. 6:1-8). Tuon kutsun seurauksena Jesaja oli valmis saarnaamaan synnistä ja sen seurauksista myös yläluokkaa vastaan. Jesajan uskoa ei sodan lopputulos horjuttanut. Hän jatkoi toimintaansa myös seuraavan kuninkaan, Hiskian aikana.

Rohkaisun ja varoituksen sanoja tarvitsemme myös me, 2000-luvun kristityt, jotka ihmettelemme ja kauhistelemme maailman menoa. Saamme jatkuvasti kuulla sanomia sodista, väkivallasta, ryöstöistä sekä muusta, ’hienostuneemmasta’ rötöstelystä. Emme voi sulkea silmiämme ja korviamme myöskään kristilliseen seurakuntaan liittyvistä skandaaleista, raamatun sanan kyseenalaistamisesta ja mitä erilaisimmista lankeemuksista. Kyllä, meidän on erityisen kovasti syytä olla huolissamme, sillä Jumala näkee, kuulee ja tarkkaa tämän maailman menoa. Raamattu sanoo, että jos me vaikenemme, Hän saa kivetkin huutamaan (Luuk. 18:7). 

Mitä on sitten se usko, millä voimme vastustaa perkelettä, että se meistä pakenee (Jaak. 4:7)? Usein ajattelemme, että meiltä puuttuu uskoa, kun ei tunnu miltään. Jos mietimme tuota kuningas Aahaan tilannetta: Mitä häneltä odotettiin? Eikö toimintaa Jumalan ohjeiden mukaan? Tässä lienee ollut suurin ongelma 2000 – 3000 vuotta sitten ja myös tänään. Toimimmeko Jumalan sanan mukaan. Eikö meiltä usein pääse ennemminkin kysymys: ”Sanoiko Jumala todella niin?”

Paavali puhuu ajastamme osuvasti toisessa kirjeessään Timoteukselle ”Sillä tulee aika, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.” (2.Tim.4:3.)

Mistä tulee usko ja Paavalin peräänkuuluttama terve oppi (Room. 10:14-17)? Kuinka voi kuulla, jos ei ole julistajaa? Täytyy olla lähtijöitä ja lähettäjiä. Jeesus kysyy: ”Miksi te huudatte minulle Herra, Herra, ettekä tee mitä minä sanon (Luuk. 6:46)?” Hebrealaiskirjeen 11. luvussa on tiivis kooste siitä, mitä kaikkea Jumalan miehet ja naiset tekivät, kun uskoivat. Usko ei ole tunne, vaan toimintaa. Minä uskon Jumalaan, mutta uskonko Jumalaa? Iän ja kokemuksen karttuessa olen joutunut jatkuvasti havaitsemaan, että tunteet seuraavat toimintaa. Samoin Jumalan siunaukset seuraavat Hänen sanansa mukaista toimintaa – ennemmin tai myöhemmin. 

Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. (Hebr.11:1.)

Tulkoon Sinun valtakuntasi...
01.04.2018
 

”Tulkoon Sinun Valtakuntasi…” 

Teksti: Martti Nykänen | Kuva: Daniel Reche/Pixabay

Tämä jae kuuluu ehkä tunnetuimpaan rukoukseen maailmassa alkaen: ”Isä meidän, joka olet taivaassa, pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun Valtakuntasi…” (Luuk. 11:2-.)

Usein fariseukset kyselivät Jeesukselta: ”Milloin tulee Jumalan valtakunta? tai milloin tulee sinun valtakuntasi?”

Hän vastasi heille: ”Ei Jumalan valtakunta tule silmin nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: ’se on täällä’ tai ’se on tuolla’ sillä katso, Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä” tai ”teidän keskellänne”. (Luuk. 17:20-21.)

Tähän viittaa jo Jeremia puhuessaan uudesta liitosta: ”Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan ne heidän sydämiinsä, niin että minä olen heidän Jumalansa ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: ’tuntekaa Herra’. Sillä he kaikki tuntevat minut pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra: sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään”. (Jer.31: 33-.)

Uuden liiton periaate on siinä, että tuntee Jeesuksen sydämessään henkilökohtaisesti. Tähän myös Paavali viittaa, kun hän sanoo: ”Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut. sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan”. (Room. 10:10.)

Jeesuksen sisäinen tuntemus on aina ollut esillä, kun herätystä on ollut. Herätys onkin Jeesuksen elämän virtausta sydämiin. Tällainen elämä on kestävää. Siitä Paavali myös kirjoittaa: ”Kuka voi meidät erottaa Jumalan rakkaudesta”... Ei mikään. (Room. 8:33-36.)

Johannes Kastajasta puhuttaessa, Jeesus sanoi: ”Johannes Kastajan päivistä asti on hyökätty Jumalan valtakuntaa vastaan ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen”. (Matt. 11:12-.)

Me ymmärrämme, että puitteet voi temmata ja ryöstää ja niin on tapahtunutkin. Historia kertoo siitä karua tekstiä.

Myös fariseuksille Jeesus sanoi puhuessaan kulmakivestä: Minä sanon teille:” Jumalan valakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmää”. (Matt. 21:43.)

Tämä teksti viittaa suoraa siihen, mitä tapahtui vuoden 70 tienoilla. Juutalaiset menettivät temppelin ja maan, kuten oli jo ennustettu huonompana vaihtoehtona jo Mooseksen puheissa. (Tämä vaihe ennustettiin väliaikaiseksi). Hedelmää alkoivat kantaa Jeesuksen opetuslapset. Pian koko valtakunta sai tietää Jeesuksen elämän tärkeimmän työn, maailman lunastuksen ja syntien sovituksen. Jumalan valtakunta levisi voimallisesti noin 300 vuotta.

Mitä tarkoittaa sana, ”hyökkääjät tempaavat sen itselleen”?

Historiasta voimme päätellä, että vuoden 300 jälkeen alkoi toinen vaihe. 

”Jumalan valtakunnan puitteet” joutuivat maailman haltuun. Pian vilpittömät Herran seuraajan joutuivat ahtaalle. Paljon tuli marttyyreita. Mutta, ne joilla oli sydämessään Jumalan valtakunta, ne pysyivät ja tekivät tehtävänsä. He seurasivat sisäisesti Herraa ja yrittivät toteuttaa alkuseurakunnan mallia ja ohjeita. He kokivat lähetyskäskyn Herran viimeisenä tahtona.

Jeesus rukoili viimeisinä iltoina: ”En rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta. He eivät ole maailmasta, niin kuin en minäkään maailmasta ole. Pyhitä heidät totuudessa”. (Joh. 17:15.)

Tällaista sisäistä pyhyyttä ja totuutta me tarvitsemme, Jeesuksen sisäistä elämää meissä. Tämä on Jumalan valtakunnan todellisuus.

Alennustie
25.03.2018

 

Alennustie

Teksti: Helena Liukko | Kuva: Quangpraha/Pixabay

Palmusunnuntain otsikkona on Kunnian Kuninkaan alennustie. Jeesus tuli maailmaan Taivaan kunniasta ja Kunnian Kuninkaana hänet vielä kerran näemme. Mutta Jeesuksen eläessä maan päällä hänen kirkkautensa ja kunniansa olivat ihmisiltä piilossa.  Päinvastoin, hän oli halveksittu, jota ei minäkään pidetty. Ihmiset kyllä juoksivat hänen perässään niin kuin jonkun erikoisen tyypin perässä juostaan, mutta olivat kohta valmiit vaihtamaan hänet murhamieheen. Ei hänelle paljoa arvoa annettu.

Raamatun mukaan meille Jeesuksen seuraajille ei käy sen paremmin. Nykyäänkin ihmiset mielellään juoksevat ihmeiden ja merkkien perässä, mutta jos omalle kohdalle ei saada sitä, mitä toivotaan, ollaan valmiita teilaamaan julistaja ja kaikki uskovat. Harvassa on se muokattu maaperä, johon Sana juurtuu ja tuottaa satoa.

Mitä meillä Jeesukseen uskovilla on lupa tässä maailmassa odottaa? Sanoiko Jeesus meistä tulevan suosittuja? Sanoiko hän, että saamme palkkamme tässä elämässä?  Ainakin hän sanoi näin:” Kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: Me olemme ansiottomia palvelijoita.” Siis älkää edes odottako, että teitä kiitettäisiin tai palkittaisiin kunnialla ja maineella. Ja se on oikein, sillä eiväthän meidän hyvät tekomme ole meidän vaan Jumalan tekoja. Me olemme vain työkaluja. Meissä itsessämme ei ole edes halua palvella toisia, ellei Pyhä Henki saa taivuttaa mieltämme Jumalan tahtoon. Kuitenkin niin helposti otamme Jumalan teot omiksi teoiksemme ja yritämme nostaa itseämme. Siksi tarvitsemme sitä, että meitä ulkoapäin ahdistetaan, lannistetaan ja mitätöidään, jotta unohtaisimme itsemme ja antaisimme kaikesta hyvästä kunnian Herrallemme.

Jumala voi käyttää vain sellaisia ihmisiä, joilla on oikeanlaista nöyryyttä. Siihen sisältyy ilo siitä, että saa olla Jumalan käytössä. Siihen liittyy myös vahva usko Jumalan Sanaan, joka lupaa hänen suosionsa niille, jotka häntä tottelevat. Matka lopulliseen ja iäiseen kirkkauteen Jumalan luona käy alennustien kautta.

Sivu: <Edellinen  1 2 3 4 5 6 7  Seuraava>