Blogin etusivu
Aikaisemmat merkinnät

Kristus yhdistää ry:n blogi

Tällä sivulla yhdistyksemme hallituksen jäsenet kirjoittelevat ajatuksiaan uskosta Kristukseen, rukouksesta, kristittyjen yhteydestä sekä Kristus yhdistää ry:n toiminnasta.
Missä on turvamme?
29.04.2022

Missä on turvamme?

Teksti: Helena Liukko | Kuva: Lorraine Cormier/Pixabay

Minua on viime aikoina puhutellut kaksi laulua, joista on tullut uudelleen ajankohtaisia. Satuin kuuntelemaan Petri Laaksosen kaksi vuotta sitten striimattua konserttia ”Toivo jäljelle jää”. Siinä hän esitti myös euroviisunsa Sata salamaa. Ensi kertaa ajattelin sen sanoja: ”Vaik sata salamaa iskee tulta, ja koko elämä räjähtää. Ei rakkautta voi riistää multa, toivo jäljelle jää. – Minä turvaan vien tämän rakkauden, ja me löydämme uuden maan.” Näin on monille nyt keskellämme eläville tapahtunut.

Toinen laulu on viime aikoina esiin nostettu Pekka Simojoen ”He eivät koskaan sydäntämme saa”, joka on alunperin tehty virolaisia ajatellen.  ”He voivat tuoda tankit ja maamme valloittaa, vaan he eivät koskaan sydäntämme saa.”  

Olemme kaikki järkyttyneitä viime aikojen tapahtumista Euroopassa. Jotenkin aina haluamme kuvitella, että ihminen olisi kehittynyt paremmaksi, eikä tällaista sotaa ja tuhoa enää koskaan tulisi. Kerta toisensa jälkeen saamme pettyä tähän unelmaan. Onhan hyvässä muistissa vielä Jugoslavian alueen taistelut ja julmuudet.  

Me emme voi luottaa ihmiseen, sillä ihmistä hallitsee synti. Itsekkyys, ahneus, vallanhimo ja kaikenlainen paha ovat sen ilmenemismuotoja. Vaikka kuinka pyrimme hyvään, ei meillä itsessämme ole voimaa siihen. Olemme myös alttiita tiedonvälitykselle, joka palvelee omia tarkoitusperiämme, harva etsii totuutta tai uskaltaa ihmispelossa olla toista mieltä. Tätä voidaan nerokkaasti käyttää hyväksi ja saada jopa kokonainen kansa harhan valtaan, niin kuin kävi jo aikoinaan Saksassa. Ei siten ole mikään ihme, että sellainen kansakunta, jolle ei ole kahteen sukupolveen opetettu Raamatun käskyjä ja moraaliohjeita, voidaan johtaa tekemään raakuuksia ja ummistamaan silmänsä tosiasioilta. Kun Jumalan pelko häviää, häviää myös toisen ihmisen kunnioittaminen.

Jumalan käskyt eivät kuitenkaan meitä pelasta, jos emme noudata niitä. Ja Raamattu kertoo senkin, että niiden noudattamiseen emme pysty, ellei Jumalan Pyhä Henki asu meissä ja ohjaa elämäämme.

Moni suomalainenkin on elänyt viime aikoina pelossa. Ensin jouduimme koronaepidemian kouriin ja pelkäsimme omaa tai läheisten sairastumista.  Nyt meitä vaivaa sodan pelko. Onko Suomi turvassa? Nämä asiat saavat meidät ajattelemaan sellaista, mitä emme haluaisi ajatella. Me haluaisimme parempaa elintasoa, parempaa terveyttä, kaikkea parempaa. Ja sitten meidät pannaan miettimään kipua, sairautta, kuolemaa, elämän lyhyyttä ja ennustamattomuutta. Miten selviämme tästä? Missä on turvamme?

Haluamme nopeita ja helppoja ratkaisuja. Ja että elämä jatkuisi sitten taas niin kuin ennenkin. Haluamme elää terveenä, joten keksimme rokotukset.  Haluamme elää rauhassa, niinpä ryntäämme paniikilla sotilasliittoon.  Ihmiselle on annettu järki ratkaista asioita, mutta miksi meille on annettu nämä vaikeudet? Ei siksi, että voisimme taas kaikessa rauhassa jatkaa omaa itsekeskeistä elämäämme.  

Uskon, että Jumala tahtoo todella herättää kansaamme näiden vaikeuksien ja orastavien pelkojen kautta. Kaikella on tarkoitus, ei Jumala anna mitään tapahtua turhaan. Hänen tarkoituksensa on herättää meitä miettimään omaa elämäämme ja omia motiivejamme. Miksi elän? Mikä on päämääräni? Mihin turvaan?

Jos turvamme on ihmisjärjen ratkaisuissa tai aseissa, se ei ole kestävä turva.  Jumala on se, joka ohjaa kansojenkin kohtaloita. Hän nostaa, kantaa ja pelastaa. Hänen enkelinsä varjelevat meitä. Se ei tarkoita, ettemmekö voisi joutua kärsimään, mutta Hänessä meillä on rauha ja lepo kaiken keskellä.  Paras aseemme on rukous.  

”Sillä Jumala kuulee

ja voimansa antaa

Hän tietää kaikki kyyneleet.

Sillä Jumala vastaa

ja käsillään kantaa

sorretut ja uupuneet.”

 

Kunnian kuninkaan alennustie
08.04.2022

 
 

Kunnian kuninkaan alennustie

Teksti: Esa Kosonen | Kuva: Pezibear/Pixabay

Monille jerusalemilaisille ja kauempaakin juhlille tulleille oli suurta riemua aiheuttanut se, että nyt he olivat löytäneet sen oikean miehen, jonka he haluaisivat huutaa kuninkaaksi ja kansansa vapauttajaksi sortajiensa kahleista. 

Kansan hurratessa suosiotaan Jeesukselle sivulla olevat fariseukset eivät tykänneet heidän käyttäytymisestään, vaan he kiristelivät hampaitaan ja olivat suuresti vihoissaan. 

Kiihdyksissään he sanoivat toisilleen: ”Näettekö? Mikään ei auta. Koko maailma juoksee hänen perässään.”

Siksi he odottivat sopivaa hetkeä, että olisivat saaneet raivattua Jeesuksen pois heidän tieltään ja tapettua hänet kansan villitsijänä ja heidän valtansa murentajana.

Fariseukset tiesivät tulevan pääsiäisjuhlan tilanteista, jolloin he voisivat toteuttaa oman suunnitelmansa. Nyt ei vielä ollut sopiva aika yrittää tehdä mitään, kun kansa heidän ympärillään hurrasi ja palvoi Jeesusta.  

Monet heistä olivat Jeesuksen mukana kulkiessaan huomanneet eri puolella Israelin maata, mitä Hän oli tehnyt heidän nähtensä, kun Hän oli auttanut kansaa tekemällä suuria ihmeitä ja tunnustekoja – parantamalla sairaita ja avaamalla sokeain silmät. Monet rammat olivat hyppineet ilosta, ja nälkäiset Hän oli ruokkinut. Kuurot olivat saaneet kuulonsa ja jopa useita kuolleita oli herätetty. 

Monet olivat kulkeneet Jeesuksen perässä Hänen viimeisellä vierailumatkallaan Betaniassa, jossa Hän oli käynyt tapaamassa ystäviään Marttaa ja Mariaa ja myös heidän kuolleista herätettyä veljeään, Lasarusta, ja aterioinut heidän kanssaan. 

Kuolleista herätetyn, Lasaruksen, ylipapit olisivat halunneet tappaa sen johdosta, kun kansa oli uskonut Jeesukseen Jumalan Poikana ja lähteneet seuraamaan Häntä suurin joukoin.

Nyt viimeisellä matkallaan ystäviensä luona, Maria oli halunnut osoittaa suurta kunnioitustaan Jeesusta kohtaan, ja siksi hän oli ottanut kalliin alabasteripullon, jossa oli Nardus-tuoksuöjyä, ja voidellut sillä Jeesuksen jalat ja kuivannut ne hiuksillaan. 

Nyt tämä Jeesuksen ympärillä oleva kansa halusi kruunata Hänet maalliseen tehtävään, koska he olivat löytäneet hyvän miehen, jota parempaa he eivät koskaan olleet tavanneet.

He halusivat valita tehtävään ihmeitä tekevän Jeesuksen, joka olisi voinut palvella kansaansa myös näiden ihmeiden kautta, ja niin he olisivat olleet etuoikeutetussa asemassa kaikkien muiden kansojen keskuudessa.

Kansa oli kunnianosoituksenaan Jeesusta kohtaan tuonut hänelle nuoren aasin, jonka selkään Jeesus nousi ratsastamaan.

Jeesus halusi suostua tähän muodollisuuteen vain siksi, että Hänestä oli kirjoitettu Sakarjan kirjan 9. luvussa ennustus: ”Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.”

Kansa heilutteli palmunoksia, ja heitti niitä myös tielle koristeeksi Jeesuksen ratsastaessa jyrkkää rinnettä ylöspäin, kohti Jerusalemia. 

Ihmiset ajattelivat näin, että nyt he saisivat Jeesuksesta kansalleen hyvän maallisen johtajan, jollainen hän todella olisi ollutkin. 

Mutta Jeesus oli kutsumustietoinen ja halusi olla kuuliainen Taivaalliselle Isälleen, ja tiesi tarkalleen oman tehtävänsä, johon ei kuulunut kulkea ylennystietä kuninkaan linnoihin ja tulla kumarrettavaksi kansan johtajana, vaan Hänen tuli kulkea alennustiellä kohti Golgataa ja joutua matkalla nöyryytetyksi, ruoskituksi ja lopulla ristiinnaulittavaksi ja kokemaan suuressa tuskassaan hirvittävä kuolema.  

Hän oli tiennyt tämän tehtävänsä jo ennen maailmaan tuloaan, ja siksi Hän ei halunnut vaihtaa sitä mihinkään maalliseen kunniaan, ja helppoon elämään, vaan Hän halusi alistua rakkaan Taivaallisen Isänsä tahtoon meidän syntisten ihmisten puolesta ja kulkea sen syntien sovitustien loppuun asti raastavasta tuskastaan huolimatta.

Paholainen oli tarjonnut tätä maallista virkaa Jeesukselle jo Hänen ollessaan erämaassa kiusattavana, jos vain Hän olisi kumartanut Saatanaa. 

Jeesus oli kuitenkin torjunut kaikki nämä vihollisen yritykset vetoamalla Jumalan Sanaan: ”Sillä niin on kirjoitettu.” ja niin vihollinen oli jättänyt hänet rauhaan.

Nyt Jeesuksen maallisen elämän loppuvaiheessa ja kansan huutaessa Hoosiannaa, paholainen yritti vielä kerran saada Jeesuksen lankeamaan, ja siksi se tarjosi uudelleen erämaassa antamaansa lupaustaan.

Sille väärälle tielle lähteminen ei olisi vaatinut mitään muuta kuin suostua kansan tahtoon, ja silloin Jeesuksen alennustie olisi vaihtunut ylennystieksi, kohti kuninkaan linnaa ja koreilevaa elämää. 

Sillä hetkellä olisi jäänyt myös kesken Jumalan tahdon tien kulkeminen, jonka seuraamukset olisivat olleet meille syntisille hirvittävät, ja me olisimme jääneet synteihimme, ilman pelastajaa ja syntiemme sovittajaa. Meidän tiemme olisi kulkenut kohti kadotusta ja ikuista eroa Jumalasta. 

Kuinka moni meistä olisikaan ottanut pakit, jos olisimme tienneet joutuvamme inhimillisesti kestämättömään kärsimykseen, jos vaihtoehtona meille olisi tarjottu helppoa tietä, mukavaa elämää ja ylenmääräistä rikkautta?

Kun Jeesus ei suostunut vihollisen tarjoamaan vaihtoehtoon kärsimystien sijasta, hän halusi alistua rakkaan Taivaallisen Isänsä tahtoon ja kulkea sen tien loppuun asti, että Isä kirkastaisi Poikansa kärsimystien lopuksi meidän tähtemme. 

Jumalan tahdon tien kulkeminen on meille ihmisille niin vaikea ja voisi sanoa, mahdotonta toteuttaa, sillä me joudumme elämään joka päivä monien kiusausten keskellä, jolloin meitä itseämme kiinnostavat enemmänkin, valta, kulta ja kunnia kuin Jumalan tahdon tiellä kulkeminen. 

Meille se on todellakin erittäin tärkeää, ettei Jeesus langennut paholaisen virittämään ansaan, ja siksi meillä on tänään ja aina mahdollisuus langettuamme syntiin ja poikettuamme suoralta tieltä omalle tiellemme, saada syntimme anteeksi Hänen sovintoverensä kautta.

Saamme tukeutua kiusausten voittajaan, Herraamme Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Uhrikaritsaan, joka antoi itsensä meidän puolestamme, ja tunnustaa hänelle oman syntimme ja syyllisyytemme ja päästä niistä vapaaksi.

Alkava hiljainen viikko tarjoaa meille mahdollisuuden hiljentyä ja seurata esimerkillistä Jeesusta Kristusta vehnänjyvän kuolemisen tiellä.

Saamme ihmetellen seurata ja katsoa, kuinka Kristuksen kirkastumisen tie avaa meidän silmämme näkemään meitä rakastavaa Vapahtajaamme Hänen kulkiessaan kärsimystiellään – hiljaisena, nöyränä, Isän tahtoon alistuvana ja vehnänjyvän kuolemisen tiellä, aina ristin kuolemaan asti. 

Tämän tähden me saamme kuulla ehtoollisen asetussanoissa: ”Jeesuksen Kristuksen ruumis — sinun edestäsi annettu. Jeesuksen Kristuksen veri — sinun edestäsi vuodatettu.” 

Tahdommeko mekin kulkea vehnänjyvän kuolemisen tiellä, palvellen ja rakastaen pyyteettömästi lähimmäisiämme ja kertomalla heille meitä rakastavasta, Jumalan Uhri Karitsasta? Hänestä, joka meidän tähtemme ja meidän puolestamme kävi läpi vehnänjyvän kuolemisen tien, että meillä olisi kerran iankaikkinen elämä Hänen luonaan taivaan kodissa.

Esa Kosonen, Kristus yhdistää ry:n pj

 

Pysähdytään kysymään, mitä Jeesus tänään ajattelee
11.03.2022

Pysähdytään kysymään, mitä Jeesus tänään ajattelee

Teksti: Tea Ikonen | Kuva: Gerd Altmann/Pixabay

Olen silloin tällöin lukenut miete- ja hartauskirjaa nimeltä Jumala puhuu. Sen tekstit ovat kuulemma syntyneet kahden paljon rukoilevan kristityn naisopettajan sairaussijoilla, kun heitä kehotettiin kuuntelemaan, mitä Jumala vastaa heidän sanoihinsa.

Yksi minua eniten puhutelleista kohdista tuossa kirjassa on Taivaan Isän tokaisu siitä, kuinka meidän kristittyjen työ maailmassa estää Hänen työtään maailmassa. Oletko tullut moista ajatelleeksi koskaan?

Siihen, onko jokin asia todella Jumalan sanomaa vai ei, kannattaa aina toki suhtautua terveellä kriittisyydellä, mutta kriittisestikin tarkasteltuna on varmasti totta, että me kristityt helposti teemme kaikenlaisia asioita Jumalalle pysähtymättä kysymään, haluaako Hän niitä meiltä. Ehkäpä itse kullakin meistä saattaa olla kokemusta siitä, että olemme suorittaneet uskoamme, vaikka Jeesus odottaa, että pysähtyisimme viettämään aikaa Hänen kanssaan, lepäämään ja kyselemään, mitä Hän tänään ajattelee. Ainakin itse tunnustan sortuneeni tähän.

Olen hiljattain parin vuoden jälkeen palannut takaisin Kristus yhdistää ry:n hallitukseen. Samalla mieleni nystyröillä ovat viipyilleet kysymykset siitä, mitä on se rukoustyö, jota teemme. Olemme vuosittain pyrkineet pitämään yhden isomman rukoustapahtuman eri paikkakunnilla, mutta miten rukoustyömme käytännössä näkyy tai toteutuu niinä 364 päivänä vuodessa, jolloin tapahtumaa ei ole? Miten voisimme palvella, auttaa ja tukea kristittyjä rukouksessa Itä-Suomessa ja ympäri Suomea, arjessa ja ruohonjuuritasolla vuoden jokaisena päivänä?

Itse koen yhä vahvemmin, että yksi avain tähän on avoimessa ja kyselevässä asenteessa salattua Jumalaa ja rukousta kohtaan. Rukous on löytöretki, jonka kautta voi oppia lisää Jumalasta ja armosta, jota Jeesus tarjoaa, itsestä ja toisista ihmisistä. Jo tämä maailmanaikakin kutsuu meitä viettämään yhä enemmän aikaa Hänen kanssaan, jonka vallassa kaikki viime kädessä on.

Koen, että toinen avain on palvelijan asenne: toimintamme motiivin tulee olla palvelu- ja auttamishalu. Elämme aikaa, jolloin ihmiset ympärillämme – ja itsekin välillä – ovat ahdistuneita kaikesta siitä, mitä nyt maailmassa tapahtuu. Meidän, jotka saamme uskoa Jeesukseen, on noustava palvelemaan ja auttamaan heitä, jotka tarvitsevat lohdutusta, rohkaisua ja rukoustukea.

Mutta kaiken tämän pohjana tulee olla rakkaus ja vapaus. Jumala on rakkaus eikä Hän pakota ketään työhönsä. Uskon, että Jumala päinvastoin tulee siitä surulliseksi, jos joku pitkin hampain tekee työtä Hänelle. Jos Jumalan valtakunnan työ tuntuu pakolta, silloin on mielestäni viisainta lopettaa se heti ja istahtaa hyvällä omalla tunnolla viettämään aikaa Taivaan Isän ja Jeesuksen seurassa niin kauan, kunnes Hänen rakkautensa alkaa meissä pulputa yli. Itse kovana suorittajana olen saanut tämän kokea kantapään kautta.

“Työ maailmassa estää minun työni maailmassa”, tulkitsevat Jumala puhuu -kirjan kirjoittajat Jumalan sanoneen. Ja noin siinä käy, jos me suorittajakristityt teemme Jumalalle asioita oman järkemme ja omien rajallisten voimavarojemme varassa. Tarvitsemme Taivaan Isältä tulevaa viisautta siihen, miten ne kannattaa parhaiten käyttää. Sitä emme saa muuten kuin viettämällä aikaa Hänen kanssaan.

Yhdistyksemme on melko pieni ja meillä on hyvin rajalliset resurssit käytettävissämme. Silti asiassa minua rohkaisee tuttu Raamatun kertomus viidestä leivästä ja kahdesta kalasta. Siinä opetuslapset pyytävät Jeesusta lähettämään Häntä kuuntelemaan tulleen väkijoukon pois, jotta he menisivät lähiseudun taloihin ja kyliin ja hankkisivat sieltä yösijan ja ruokaa. Jeesus kehottaa opetuslapsia antamaan kuulijoille ruokaa, mutta opetuslapset vastaavat, ettei heillä ole kuin viisi leipää ja kaksi kalaa. Mutta Jeesus kehottaa laittamaan ruokailijat ryhmiin, ottaa ne viisi leipää ja kaksi kalaa ja lausuu niistä kiitoksen Taivaan Isälle. Sen jälkeen syötävää riittää kaikille paikalla olleille 5 000 miehelle ja heidän lisäkseen naisille ja lapsillekin. Raamatun mukaan tähteeksi jääneitä palasia jäi tuosta ruokailuhetkestä kaksitoista korillista yli. Kertomus löytyy Matt. 14:13-21;  Mark. 6:20-44; Luuk. 9:10-17 ja Joh. 6:1-15.

Tämä kertomus ja monet muut raamatunkohdat esimerkiksi talenteista muistuttavat minua siitä, että Jeesus voi tehdä paljon sillä hyvin pienelläkin, jos sen annamme Hänen käyttöönsä.

 

Turhia taakkoja
11.02.2022

Turhia taakkoja 

Teksti ja kuva: Eija Hauska-Mertanen

Katsoin taannoin dokumenttiohjelmaa, jossa tutkittiin meren syvyyksissä olevaa vanhan laivan hylkyä. Tuo dokumentti puhutteli minua yllättävällä tavalla. Se voi johtua siitä, että Raamattu mainitsee Miikan kirjan 7 luvun jakeessa 19: ”…Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen.” Kielikuva lienee ollut hyvin kuvaava aikalaisilleen, koska meren syvyyksistä ei silloin noustu. 

Katsellessani, kuinka henkilöt etsivät hylyn osia ja toiset yrittivät puhdistaa vuosikymmenien saatossa syntynyttä mönjää osien pinnalta, minulla nousi kuva omasta elämästä. Miksi yritän kaivaa esiin mennyttä ja sovittua? Jumalan edessä ei ollut mitään katsomista. Oli vain Jumalan armolupaus ja Jeesuksen veren tuoma puhtaus. Siitä on Raamatussa useita lupauksia. Jes. 43:25 ja Jer. 31:34 puhuvat asiasta melko samoin: ”Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista.” Myös Psalmissa 103:12 sanotaan: ”Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.” Jumala teki liiton meidän kanssamme, kun annoimme hänelle elämämme. Hebr. 10:14-17 kertoo: ”Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi täydelliseksi tehnyt ne, jotka pyhitetään. Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan: ”Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan”, sanoo Herra: ”Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä”; ja ”heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista.”

Kun kuuntelen ihmisiä ympärilläni, huomaan, että ihmisellä on kummallinen taipumus roikkua menneessä. Me kannamme turhia taakkoja myös kristittyinä, kun emme osaa päästää menneestä irti. Kun Jeesus kertoi tuhlaajapoikavertauksen, hän kuvaa meille sitä Isän sydäntä, joka hänellä on meitä kohtaan. Isä näki vain sen hyvän, että poika palasi. Ei alkanut luetella syntejä, joita tämä oli matkoillaan tehnyt (Luuk. 15). Se synti, jota Isä itkee, on hänen hylkäämisensä. 

Jostain syystä meidän sydämemme aika ajoin alkaa meitä syyttää, mutta siihenkin Jumalan sana eli Raamattu antaa lääkkeen: ”Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan koko maailman syntien.” (1. Joh. 2:1-2) sekä: ”Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa. Siitä me tiedämme, että olemme totuudessa, ja saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.”

Jätetään turhat taakat ja käännetään katseet tulevaisuuteen, joka kaikista inhimillisistä uhkakuvistaan huolimatta on toivoa täynnä. Sillä uhkakuvat kertovat vain Raamatun lupausten täyttymisestä ja siitä, että pelastuksen päivä on lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kanssasi! 

Valitkaa elämä!
05.11.2020
 

Valitkaa elämä!

Teksti: Helena Liukko | Kuva: Pixabay

Vietimme äskettäin pyhäinpäivää, jolloin muistelimme edesmenneitä ja samalla suuntasimme katseemme siihen tulevaan kirkkauteen, joka meille Jeesuksen sovitustyön kautta on luvattu Jumalan luona taivaassa, kun on aikamme siirtyä ajasta iäisyyteen. 

Nykyään meillekin Suomeen on Amerikasta rantautunut toinen päällekkäinen tapahtuma, Halloween, jota kaupataan jo lapsille koulussa. Se kertoo jotain päinvastaista: kuoleman symboleilla yritetään pitää hauskaa. 

Halloween tulee englannin kielen sanoista hallow= pyhittää ja eve= aatto, siis pyhäinpäivän aatto.  Ajattelin, että tässä on kuitenkin jotain symbolista.  Me elämme täällä vielä kuoleman varjon maassa. Täällä on jatkuva taistelu hyvän ja pahan välillä. Usein näyttää paha olevan voitolla. Vihollinen väijyy meitä joka hetki ja elämä on täynnä valintoja, joista pienetkin ovat merkityksellisiä. Jeesuksen omien elämä on taistelua pahaa vastaan. Se ei kuitenkaan ole epätoivoista taistelua, vaan sitä saamme käydä Jeesuksen saavuttamasta voitosta käsin, Hänen ylösnousemusvoimallaan. Me elämme täällä pyhän aattoa. Näemme nyt kuoleman valtojen melskettä, mutta tiedämme, että edessä on voitto kaikesta pahasta ja taivaan suunnaton kirkkaus. 

Raamatussa johtava ajatus ja elämänohje on: valitse elämä. Se kulkee sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa. Jumala on valmistanut ihmiselle iankaikkisen elämän. Hän on kuitenkin antanut meille vapaan tahdon. Voimme joka hetki valita ja pienetkin valintamme ovat valintoja elämän ja kuoleman välillä. Aina kuljemme joko lähemmäs Jumalaa elämän suuntaan tai valitsemme pahan, joka on lopulta kuolemaksi. 

Jo Mooseksen kautta Jumala kehotti kansaansa valitsemaan elämän:

”Jos sinä silloin, kun tämä kaikki sinua kohtaa, siunaus tai kirous, jotka minä olen asettanut sinun valittavaksesi, painat sen sydämeesi kaikkien kansojen keskellä, joiden luo Herra, sinun Jumalasi, on sinut karkoittanut, ja palajat Herran, sinun Jumalasi tykö ja kuulet hänen ääntänsä kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, sinä itse ja sinun lapsesi, kaikessa, niinkuin minä tänä päivänä sinua käsken, niin Herra, sinun Jumalasi, kääntää sinun kohtalosi ja armahtaa sinua; Herra, sinun Jumalasi kokoaa sinut jälleen kaikista kansoista, joiden sekaan hän on sinut hajottanut.” ”Ja Herra, sinun Jumalasi, ympärileikkaa sinun sydämesi ja sinun jälkeläistesi sydämet, niin että rakastat Herraa , sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi.” 5 Moos. 30:1-3, 6

”Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte.  Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kuule hänen ääntänsä ja riipu hänessä kiinni, sillä siinä on sinun elämäsi ja pitkä ikäsi, ja niin sinä saat asua siinä maassa, jonka Herra sinun isillesi, Iisakille ja Jaakobille, vannotulla valalla on luvannut heille antaa.” 5 Moos. 30:19,20

Jokapäiväisissä elintavoissammekin valitsemme elämän ja kuoleman välillä, haluammeko elää terveellisesti ja vähään tyytyen vai ohjaako meitä nautinnonhalu ja itsekkyys, jotka lopulta kääntyvät meitä vastaan sairauksina.  Ihmissuhteissakin voimme kylvää kuolemaa loukkaavilla sanoilla ja asenteilla.  Siksi Jeesus oli niin jyrkkä esim. Matt. 5:22 ”Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: sinä tyhjäpäiväinen, on ansainnut suuren neuvoston tuomion, ja joka sanoo: sinä hullu, on ansainnut helvetin tulen.”

Jeesus tiesi, että kaikki paha täällä on sielunvihollisen aikaansaamaa. ”Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” Joh. 10:10  Jeesus sen sijaan antaa elämän ja on kaiken hyvän lähde. ”Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.” Joh. 10:28 Hän on itse elämä. ”Ja Jeesus sanoi hänelle: Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.” Joh. 11:25  ”Jeesus sanoi hänelle: Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Joh. 14:6

Sielunvihollinen osaa jäljitellä kauniita ja hyviä asioita ja johtaa monia harhaan. Oikea elämä meillä on vain Jeesuksessa. Kun elämme joka hetki yhteydessä Häneen, Pyhä Henki paljastaa vihollisen juonet ja johdattaa meitä Jumalan tahdon mukaan. Jumalan tahto on aina hyvä meitä kohtaan.

Valitse elämä, valitse Jeesus! Jeesus-tie vie iankaikkiseen elämään, joka alkaa jo täällä. Siksi meidän ei tarvitse pelätä kuolemaakaan. Sillä ei ole valtaa meihin, koska Jeesus on noussut esikoisena kuolleista ja saamme seurata Häntä taivaan kirkkauteen. Elämme jo täällä pyhän aattoa, kansalaisina taivaan valtakunnassa. ”Ja tämä on se lupaus, minkä hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä.” 1 Joh. 2:25

”Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.” 1 Joh. 5:11,12

”Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa.” 1 Joh. 3:14

(Raamatun tekstit vuoden 1938 käännöksen mukaan)

 
Jumalan huolenpito
07.10.2020

Jumalan huolenpito

Teksti: Esa Kosonen, Kristus yhdistää ry:n pj | Kuva: Fancycrave/Pixabay

Jeesus opettaa sanassaan, ettei meidän tarvitse kantaa murhetta kaikesta mahdollisesta, sillä Hän lupaa meille, että Taivaallinen Isämme pitää meistä hyvän huolen ja auttaa etsimään sitä, mikä on tärkeintä. 

Etsimään ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Muutaman viikon takaisessa evankeliumitekstissä (Luuk. 10: 38-42) saimme lukea Jeesuksen sanat Martalle: ”Vain yksi on tarpeen.” Näihin sanoihin kätkeytyy Jumalan suuri viisaus. 

Jeesus tahtoo, että me toimisimme Hänen käsinään ja jalkoinaan maailmassa, muistaen Hänen opettamat sanat: ”Autuaampi on antaa kuin ottaa”.

Jeesus kehottaa meitä olemaan kiinnittämättä liikaa huomiotamme tähän ajalliseen, Matt. 6:33: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.” 

Tässä Jeesus opettaa meitä laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen. 

Vk. 38. sunnuntain kaikkien tekstien kertomuksissa saimme kuulla Jumalan ihmeellisestä huolenpidosta.   

1. Kuninkaiden kirjan 17. luvusta voimme seurata kertomusta Sarpatin leskiäidistä ja hänen pojastaan, joiden luokse Herra lähetti Elian. 

Ennen heidän tapaamistaan, Elian ollessa piilossa kuningas Ahabia Keritin purolla, hän sai kokea Herran hyvää huolenpitoa: Herra lähetti korpin tuomaan hänelle lihaa ja leipää joka päivä, aamuin illoin, ja purosta hän sai vettä juodakseen. 

Puron kuivuessa hän meni Sidonin alueelle, nälkäkuoleman partaalla olevan leskivaimon luokse Sarpatiin, missä tapahtui ruokkimisihme. Elian avulla leskivaimon jauhokori ja öljyastia eivät ehtyneet koko kuivuuden aikana, ja näin he kaikki saivat syödäkseen joka päivä niin paljon kuin tarvitsivat.

Leskivaimon rukous oli saanut vastauksen Jumalan hyvästä huolenpidosta juuri oikeaan aikaan.

Tapahtuuko tänä päivänä ihmeitä meidän elämässämme, kun olemme rukoilleet apua?

Jeesus on hyvä esimerkki Jumalan hyvästä huolenpidosta, kun Hän kulki maan päällä parituhatta vuotta sitten. 

Tänä päivänä Hän kehottaa myös meitä tekemään ruokkimisihmeitä sanoessaan: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'

Jumalalla on täällä maailmassa vain meidän kätemme ja jalkamme ja myös sydämemme, jossa Hän haluaa asua. 

Jätetään Jeesuksen käsiin ja Hänen hyvään huolenpitoonsa elämämme kaikkine tarpeinemme.

Muistetaan rukoilla myös kaikkien koronaan sairastuneitten ihmisten puolesta, omalla seudullamme ja kaikkialla rakkaassa maassamme.  

 

Iloa ja voimaa rukouksesta
10.09.2020



Iloa ja voimaa rukouksesta

Teksti ja kuva: Eija Hauska-Mertanen

Ilahduin suuresti edellisestä blogista, jossa Esa Kosonen käsitteli rukoilemisen muotoja. Ajattelin, että viimeaikaiset kokemukseni ovat ikään kuin jatkoa tai esimerkkiä noista tavoista. Luen Raamattua päivittäin. Joskus vain jakeen, joskus useita lukuja. Raamattu on innostava kirja, koska siihen tarttuessaan voi joutua aina uuden eteen. Tekstit, joita on lukenut kymmeniä tai jopa satoja kertoja, saavat uutta syvyyttä tai Pyhä Henki osoittaa uuden näkökulman. 

Olen kokenut, kuinka Jeesuksen opettama Isä meidän -rukous (Matt.6:9-13) on tuonut elämääni rukouksen loputtomia ulottuvuuksia niinä vuosikymmeninä, joina olen sitä rukoillut (yli 50 vuotta). 80-luvun lopussa hankin Larry Lean kirjoittaman kirjan Voisitko rukoilla tunnin? Tuo kirja käsittelee Isä meidän -rukousta ja sitä valtavaa aarretta, joka meille on tässä rukouksessa annettu. Tartuin Lean esittämään haasteeseen ja lähdin matkalle, joka on ollut välillä hyvinkin kivistä ja tie joskus vesakoiden peittämää. Kun olen taas tarttunut tiukemmin niihin periaatteisiin, joita Lea kirjassaan varsin Raamatun mukaisesti esittää, olen kokenut suurta siunausta.

Rukoushan alkaa sekä loppuu ylistykseen. Kiitämme siinä kaikkivaltiasta ja Pyhää Jumalaa, joka on myös meidän rakas Taivaallinen Isämme. Tähän kiitokseen ja ylistykseen kannattaa heittäytyä, sillä mitä enemmän me aikaamme annamme Isällemme, sen enemmän voimme kokea sitä rakkautta ja turvaa, mitä vain Hän voi antaa. Yhteys voi syntyä vain seurustelemalla. Jos sanon rakastavani esimerkiksi puolisoani, mutta en ole valmis viettämään aikaa hänen kanssaan, tuo rakkaus voi kuivua kokoon hyvinkin nopeasti.

Jumalan tahdon tapahtumista ja Jumalan valtakuntaa saan pyytää elämäni kaikille alueille.  Se tarkoittaa niitä hengen, sielun ja ruumiin tarpeita, joita minulla on. Ja mikä parasta, tätä saan rukoilla myös perhekuntani, sukulaisten, ystävien, työtoverien, seurakuntaperheiden ja koko maailmanlaajuisen suuren seurakunnan, sekä eri yhteiskunnallisten instanssien puolesta. Rukoilen, mitä ikinä Pyhä Henki kutsuu rukoilemaan. Tämä linkittyy myös pyyntöön “Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme” ja “anna meille anteeksi meidän velkamme”. 

Vielä ennen palaamista ylistykseen saamme pyytää “Äläkä saata meitä kiusaukseen”. Kiusausten keskellähän me elämme. Jumala ei ole meitä niihin saattamassa, mutta Hän voi varjella meitä niin, ettemme lankea. Ja kiitos Jumalalle, kun lankeamme, on Hän meidät voimallinen taas nostamaan pystyyn. On vaikea kertoa lyhyesti aiheesta, joka on niin monisyinen, mutta kiitos Taivaalliselle Isällemme, joka haluaa olla elämämme ja kutsuu iloitsemaan ja saamaan uutta voimaa Hänen läsnäolossaan. 

Rukousterveisin Eija Hauska-Mertanen

Evankeliumi – Mitä se On?
19.08.2020

Evankeliumi – Mitä se On?

Teksti: Martti Nykänen | Kuva: Congerdesign/Pixabay

Suomessa sitä käännetään Ilosanomaksi ja Hyväksi uutiseksi jne. 

Mistä se alkoi ja mikä on sen tärkein viesti?

Ensimmäisen kerran se mainittiin Raamatun alussa syntiinlankeemuksen jälkeen.

Kun Aatami ja Eeva kohtasivat Jumalan lankeemuksen jälkeen, ja syyttelyn jälkeen puheet kääntyivät käärmeeseen, Herra Jumala sanoi käärmeelle: ”Koska tämän teit, sinä olet kirottu kaikkien karjaeläinten ja villieläinten joukossa. Vatsallasi sinun on kuljettava ja tomua syötävä koko elinaikasi. Minä panen vihollisuuden sinun ja naisen välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille. Hän on murskaava sinun pääsi, ja sinä haavoitat häntä kantapäähän.”  1. Moos.3:14-

Raamatun muihin teksteihin soveltaen tässä ensimmäisen kerran ilmoitetaan Jeesuksen tehtävä. Vaimon siemen viittaa viattomana neitseestä syntyvään messiaseen, Jeesukseen, joka polkee rikki käärmeen pään. (Aatamin jälkeläiset eivät enää kelvanneet lankeemuksen tähden.) Raamatun alussa on konkretiaa. Me ymmärrämme, että käärmeen takana oli langennut enkeliruhtinas, joka onnistui saamaan ihmisen puolelleen. 

Evankeliumin julistus siis alkoi jo Paratiisista. Kronologisesti Raamattua lukien tämä ilosanoman toteutuma kerrotaan tarkentuen aina enkelikuoroon asti yöllä paimenten kedolla. ”Hyvä sanoma suuresta ilosta” Luuk. 2:10. 

Olen tehnyt monisteen niistä Vanhan Testamentin raamatunkohdista, joissa viitataan Jeesukseen. Löysin yli kolmekymmentä suoraa viittausta. Lisäksi epäsuoria mainintoja on lukematon määrä. Tärkeimpiä suoria viittauksia ovat Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille annetut ilmoitukset, Juudan valtikka, ikuinen Daavidin kuninkuus, Iisain vesa, Beetlehem, Immanuel, ”Katso, Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttä pojan ja antaa hänelle nimen Immaanuel.” Jes.7:14.

Maria, Joosef ja myös Simeon saivat suorat ilmoitukset Messiaasta.

Evankeliumin ydin on siinä, että meidän ja myös koko maailman synnit sovitettiin Jeesuksen viattomalla verellä. Tämä on se hyvä sanoma, mikä meille on ilmoitettu.

Tämä sanoma piti Jeesuksen viimeisessä viestissä julistaa kaikkialla maailmassa, kaikille kansan heimoille. ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille.” Mark. 16:15.

”Kaikki, jotka ottivat hänet vastaan, saivat oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.”

Tämä myös toteutuu: ”Tämän jälkeen minä näin suuren joukon, jota ei kukaan voinut laskea, kaikista kansanheimoista, sukukunnista ja kielistä. He seisoivat valtaistuimen edessä yllään pitkät valkeat vaatteet ja käsissään palmunoksat ja huusivat voimakkaalla äänellä: pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka istuu valtaistuimella, ja Karitsalta.”

Pelastussuunnitelma on annettu. Sen vastaanottaminen on jokaisen yksilön vastuulla.

Vielä on heimoja, joille ei ole kuulutettu tätä ilosanomaa. Rukoillaan ja toimitaan, että tämä annettu tehtävä tulee loppuun asti suoritetuksi ja juhla voi alkaa.

 

 

"Rukous on silta, luokse Jumalan..."
04.06.2020


 

”Rukous on silta, luokse Jumalan...” 

Teksti: Esa Kosonen | Kuva: Larisa Koshkina/Pixabay

Joskus olen ajatellut rukoillessani, kuuleekohan Taivaallinen Isämme minun rukouksiani ollenkaan. Olenhan suuressa universumissa kuin pölyhiukkanen, jos sitäkään. Miksi Hän olisi kiinnostunut juuri minusta ja vastaisi rukouksiini? 

Toisaalta olen joskus ajatellut myös sitä, pitäisikö minulla olla aina joku suuri hätä tai murhe elämässäni, jotta vain silloin minulla olisi oikeus lähestyä suvereenia Jumalaamme, vai voisinko kertoa Hänelle aivan tavallisista pienistäkin arkisista asioistani ja kiittää niistä?

Olen saanut oppia pitkän uskossa elämiseni aikana löytämään Raamatusta ja eri hengellisissä piireissä käytettyjä monia rukoustyylejä. Jotkut rukoilevat pää kumartuneena alaspäin, toiset ilmaisevat nöyryytensä suuren Jumalan edessä mennessään polvilleen. Joissakin seurakunnissa rukoilijat nousevat seisomaan ja kohottavat kätensä ja kasvonsa ylöspäin, ja rukoilevat jopa kovalla äänellä.

Rukoilemisessa ei ole vain yhtä oikeaa tapaa, vaan kaikki erilaiset ihmiset ja heidän erilaiset rukouksensa ovat Jumalan edessä yhtä arvokkaita, ja kaikkien rukoukset kuullaan taivaassa takuuvarmasti.

Meidän ei kuitenkaan tarvitse herätellä Jumalaa huutamalla kovalla äänellä, josko Hän olisi päivälevolla tai tekemässä jotain tärkeää, ettei silloin Häntä saisi häiritä. Jumala kuulee meidän rukouksemme silloinkin, kun luulemme Hänen olevan hiljaa ja näyttäisi siltä, ettei mitään tapahdu. Ehkä meidän tulisi kuunnella Jumalaamme ennemminkin olemalla hiljaa eikä metelöimällä, sillä usein Hän ehkä haluaisi sanoa meille: ”Odota!”

Olen rukoillut paljon tämän vuoden Kuopiossa pidettävän Itä-Suomen Kristuspäivän puolesta, että Jumalan tahto tapahtuisi siinäkin, ja vastaus tuli muutamia päiviä sitten: ”Odota!” Odota vielä yksi vuosi, ja sitten saatte kokoontua yhdessä kiittämään Herraa Kallaveden kirkkoon ja viettää kristittyjen yhteistä riemujuhlaa. Silloin on kaikki valmista.

Tuo otsikossa oleva lause: ”Rukous on silta, luokse Jumalan” kuvaa hyvin rukoilemistamme lyhyesti ja ytimekkäästi. Saamme muodostaa eri ihmisten välillä sillan, vaikka emme pääsisikään heitä tapaamaan koronaviruksen takia. Saamme kantaa heitä rukouksen sillan välityksellä Jeesuksen nimessä Jumalan valtaistuimen eteen ja siunata heitä. Näin saamme olla heitä hyvin lähellä ja rakastaa.

Tämä hieno Anna-Mari Kaskisen sanoittama ja Jukka Salmisen säveltämä laulu kuvaa hyvin täydellisesti rukouksen luonnetta.

Muistan, kun järjestin 1993 pari matkaa Venäjälle Itä-Siperiaan Irkutskiin, eräs matkaseurueeseemme kuuluva henkilö kertoi vieraillessamme eräässä inkeriläisperheessä, että näin me voimme olla yhteydessä tännekin kauas 6000 kilometrin päähän heidän luokseen Rukouksen siltaa myöten. Välimatka ei ole esteenä pitää yhteyttä vaikka toisella puolella maailmaa eläviin läheisiimme, kantaa heitä esirukouksella Taivaallisen Isämme luokse ja sulkea heidät rukouksella Jeesuksen yhteyteen.

Muistetaan rukoilla uskossa rohkeasti toistemme puolesta, lähelle ja kauas, sillä siinä on meillä käytettävissä taivaallinen voima, Jumalan Rakkaus, mikä ylittää korkeimmat muurit ja lujimmat teräsovet!

Hyvää ja antoisaa kesää toivotellen, Esa Kosonen, Kristus yhdistää ry:n puheenjohtaja

Isästä emme ole koskaan eristyksissä
13.05.2020

Isästä emme ole koskaan eristyksissä

Teksti: Tea Ikonen | Kuva: Congerdesign/Pixabay

Länsimainen kulttuurimme on melko yksilökeskeinen. Yksi sen olennainen arvo on vapaus, yksilön vapaus tulla ja mennä, päättää itse omista asioistaan. Se ehdottomasti onkin tärkeä arvo, mutta vapauden varjolla ei tulisi keskittyä vain oman edun maksimointiin. Liiallinen yksilökeskeisyys tuhoaa yhteyden ja yhteisöllisyyden.

Välillä mietin, laittaako meneillään oleva koronapandemia yksilökeskeisen yhteiskunnan maistamaan sitä, mitä se yksilökeskeisyys äärimmillään on: eroa toinen toisistamme. Koronakriisi kun on pakottanut ihmiset eristäytymään omiin oloihinsa ja välttämään lähikontakteja toisten kanssa, jottei tauti leviäisi. Samalla myös se vapaus tulla ja mennä oman mielen mukaan on otettu pois.

Poikkeusolot ovat pysäyttäneet monet miettimään sitä, mikä oikeasti on elämässä tärkeintä. Eristäytyneenä ihmiset alkavat arvostaa ja kaivata paitsi vapauttaan, myös yhteyttä toisiin.

Yhteys ja yhteisöllisyys ovat Jumalasta, näin uskon. Onhan Jumala itsekin kolmiyhteinen Jumala, ja Hän tarkoitti myös ihmisen elämään yhteydessä kanssaan. Eristyksissäkin eläessämme meillä on Hänet, Hän ei ole koskaan meistä kaukana.

Usko Taivaalliseen Isään, Jeesukseen Kristukseen ja Pyhään Henkeen yhdistää meidät uskovat myös toinen toisiimme, olimmepa sitten toisiamme lähellä tai kaukana, yhdessä tai erikseen. Lisäksi meillä on rukous, jolla voimme pitää yhteyttä Kolmiyhteiseen Jumalaamme ja kantaa Hänen eteensä toinen toistamme.

Näinä viikkoina Suomessa ollaan purkamassa koronarajoituksia. Yksi hyvä rukousaihe näihin hetkiin onkin, ettei rajoitusten purku ryöpsäyttäisi tautia riehumaan hallitsemattomasti. Pidetään myös huolta yhteydestä Isään ja toinen toisiimme. Korona tai sen suitsimiseksi tehdyt rajoitukset eivät voi sitä yhteyttä kumota.

Sivu: 1 2 3 4 5 6 7  Seuraava>