Uutisarkisto
20.12.2017
Hyvää joulua ja siunattua alkavaa vuotta 2018!
13.11.2016
Eija Mertanen: Moninainen rakkaus
06.11.2016
Tea Ikonen: Vähän riittää
30.10.2016
Martti Nykänen: Rukoile ja tee työtä - Ora et labora
23.10.2016
Helena Liukko: Antakaa anteeksi
16.10.2016
Puheenjohtaja Esa Kosonen: "Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina!" (Ps. 121:8)
10.10.2016
Armon virta -tapahtuma kokosi rukoilijoita Imatralle 1.10.2016
09.10.2016
Eija Mertanen: Jumalan virrassa
02.10.2016
Tea Ikonen: Teot ovat jo valmiina, vain toteuttajia kaivataan
25.09.2016
Martti Nykänen: Rukouksen voima

Helena Liukko: Antakaa anteeksi

23.10.2016


Tämän sunnuntain tekstien aiheena on anteeksiantaminen. Voi, kuinka se onkaan ihmisluontomme vastaista! Jos toinen on tehnyt minulle pahaa ja loukannut minua, onhan minulla oikeus olla vihainen ja katkera!


On totta, ettei kenenkään tarvitse sallia väärää kohtelua itseään kohtaan. Olemme Jumalan luomina arvokkaita, eikä kenenkään tule asettua toisten kynnysmatoksi. Joudumme kuitenkin väistämättä elämässä myös kärsimään. Eniten haavoittaa se, jos joku tekee pahaa tahallaan. Sitä on vaikea antaa anteeksi, varsinkin jos väärinkohtelija ei kadu tekoaan. Silloin katkeruus hiipii sydämeen.

Se, että kannan katkeruutta sisälläni, repii ja vahingoittaa kuitenkin itseäni vielä enemmän. Jumalan Sana kehottaa meitä antamaan anteeksi.

”Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.” Kol. 3:13,14

”Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille. Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.” Luuk. 6:35,36


Antakaa anteeksi, niin kuin Herramme antaa. Vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Armahtakaa toisianne, niin kuin teidän Isänne armahtaa, hän, joka on hyvä kiittämättömille ja pahoille. Tähän meidät on kutsuttu. Päästämään irti siitä ajatuksesta, miten pahoin minulle on tehty. Ajattelemaan enemmän sitä, miten hyvin Jumala on tehnyt minulle. Olen saanut täydellisen armahduksen. Siitä kiitollisena voin armahtaa toisia, samanlaisia syntisiä, kuin itsekin olen. Ja kummallista: koko elämä muuttuu, olo helpottuu ja raskas paino putoaa pois. Ajatukset eivät enää kierrä kehää ikävissä muistoissa, vaan mieli keventyneenä saan suunnata tulevaan.